lauantai 18. kesäkuuta 2016

Mitäs meille kuuluu?

Mitäs meille siis kuuluu. Peppi tosiaan kävi osteopaatilla eikä mitään oireita sen jälkeen onneksi ilmaantunut, helpottavaa! Ehdin jo käydä kaikki kauhukuvat mielessäni, että Pepillä on jotain lonkkavikaa tai ylimääräisiä nikamia tai muuta, kun osteopaatti sanoi, että nyt täytyy seurata pari viikkoa tuleeko oireet takaisin. Huomaa kyllä Pepin juoksussa ja ravaamisessa eron aiempaan, selvästi siis jumeja oli.

Pentuagilityssa Pepin kanssa on kokeiltu matalaa puomia ja se on ollut Pepille todella pelottava. Kun pääsimme kokeilemaan todella matalaa A-estettä, pääsi Peppi vihdoin pelostaan yli ja innostui todella paljon. Tämän jälkeen onnistui muuten matala puomikin. Lelua pitäisi muistaa käyttää palkkaamisessa vain enemmän ja enemmän, harmi kun tulee välillä vaan annettua herkkuja automaattisesti, koska Peppi ei kuitenkaan palkkaudu niin hyvin nameilla (välillä sylkee juustopaloja pois) ja taas lelulla palkkautuu. Nyt otan tavoitteeksi, etten ota juurikaan nameja hallille mukaan, sen verran vain, että saa kontakteilla palkattua. Vauhtia Pepillä on, mutta selvästi enemmän intoa, kun tekee hetsaamista eikä päästä heti menemään esteelle. Kokeiltiin tässä vasta mutkaputkea ja pienen epäluulon jälkeen Peppi sinnekin meni. Tuo koira kyllä on epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan, mutta aika nopeasti pääsee siitä sitten ylikin ja rohkaistuu.

Pepillä alkoi viime viikolla ensimmäiset juoksut ja nyt onkin pidettävä treenitaukoa. Ihan mukavaa kuitenkin, että Peppi on nyt noin 40cm korkea, eli eiköhän se medi-kokoiseksi jää, mitä toivoinkin. Vielä kun tuo purenta tuosta korjaantuisi niin olisi hyvä. 

Olen mielenkiinnolla seuraillut agilityn SM-kilpailuita livestreamista, harmi kun ei paikanpäälle päässyt katsomaan. Kauhea into olisi jo päästä kisaamaan, vaikka eihän tässä vielä ole edes treenattu kunnolla. Mutta eihän tässä enää ole kuin pari kuukautta ja Peppikin täyttää vuoden niin voi aloittaa kunnolla treenailun, ei malttaisi odottaa!