Eilen sunnuntaina trimmasimme Pepin taas. Ensimmäisen trimmauksen teki ihan ammattilainen, mutta nyt kokeilimme trimmausta itse. Tai siis äitini trimmasi. Hän on aiemmin ajellut cavalierien turkkeja, mutta perroa ei koskaan, joten vähän jännitti miten sujuu, varsinkin pään trimmaus.
Peppi oli kyllä todella nätisti eikä rimpuillut juuri ollenkaan! Ajoimme turkin ihan alas. Se on ihan kiva kun asuu täällä sorateiden keskellä, ettei tarvitse pitkää turkkia pestä joka ulkoilun jälkeen. Ja minua itseäni on ärsyttänyt harjoitella esim katsekontaktia Pepin kanssa, kun silmiä ei ole nähnyt kunnolla. Nyt onkin paljon parempi! Peppikin tuntui olevan vähän ihmeissään, kun näkee niin hyvin.
Keskiviikkona käytiin Pepin ja toisen pentukoiran kanssa kaupungilla. Me kun asumme maalla niin pelkkä kaupungin melu oli jo hyväksi harjoitukseksi Pepille (se meteli on muuten kamala, vaikkei sen isompi kaupunki ole kuin Jyväskylä). Autosta poistuessa Peppi hieman arkailikin, mutta rohkaistui nopeasti. Ensimmäiselle vastaan tulevalle koiralle piti haukkua, mutta sitten oltiinkin jo niin reipasta tyttöä että!
Olimme etukäteen selvittäneet Jyväskylän koiraystävällisiä kahviloita ja päätimme mennä käymään kahvila Muistossa Toivolan vanhalla pihalla. Hienosti sujui sekin. Peppi makoili pöydän alla ja oli aika rennosti, mutta ihmisten kävellessä ohi aina valpastui.
Kahvilan jälkeen käveltiin vielä kaupungilla ja kävimme Matkakeskuksessa. Siellä oli vähän ritilä pintoja ja siivouskonekin oli pyörimässä. Kaikki sujui kyllä Pepillä hienosti, olin odottanut haastavampaa reissua, mutta niin se Peppi yllätti. Reipas tyttö!
Peppi on päässyt näin talvellakin harjoittelemaan uimataitoja, kun olemme käyneet Jyväskylässä KoiraSportilla uimassa. Ensimmäisellä kerralla Peppi lähti uimaan itse, vaikkakin aika pärskimistä tuo ensimmäinen kierros oli vielä. Seuraavalla kerralla Peppi jo olikin kuin vanha tekijä ja ui hienosti! Tuolla ensimmäisellä kerralla Peppi ui kolme puolikasta kierrosta.
Tänään käytimme Peppiä uimassa toisenkin kerran. Tänään myös ensimmäisellä kierroksella Pepin täytyi muistella, että mitenkä ihmeessä sitä uitiinkaan. Mutta kyllähän se muistui mieleen nopeasti! Tällä kertaa Peppi meni yhden puolikkaan ja kaksi kokonaista kierrosta, eli jaksoi jo uida pidempään. Pepin häntä ui mukana, mikä kertoo kuulemma siitä, ettei syvät lihakset ole vielä tarpeeksi vahvat. Pepillä on kyllä muutenkin vielä takapää hieman eri vauhdissa kuin etupää ja kehonhallinta vaatii vielä treeniä ja kehittymistä. Mutta kasvun myötä varmasti alkaa kehokin hahmottua paremmin.
Pepistä kyllä huomaa, että se on vesikoira. Peppi menee itse veteen ja lähtee uimaan ihan omasta päätöksestään, usein oikein loikkaamalla. On kyllä ihanaa, kun koira pitää vedestä, helpottaa kummasti myös koiran pesemistä. Samaa kun ei voi sanoa noista cavaliereistani, joille vesi tuntuu olevan jotakin syövyttävää ainetta, mihin ei voi koskea.
Toivottavasti tässä tulee mahdollisuuksia lisääkin päästä taas käyttämään Peppiä uimassa, jospa kesällä sitten olisi homma hyvin hallussa.
Tässä video Pepin ensimmäisestä uintikerrasta, meneillään viimeinen kierros. :)
