Tänään käytimme Peppiä uimassa toisenkin kerran. Tänään myös ensimmäisellä kierroksella Pepin täytyi muistella, että mitenkä ihmeessä sitä uitiinkaan. Mutta kyllähän se muistui mieleen nopeasti! Tällä kertaa Peppi meni yhden puolikkaan ja kaksi kokonaista kierrosta, eli jaksoi jo uida pidempään. Pepin häntä ui mukana, mikä kertoo kuulemma siitä, ettei syvät lihakset ole vielä tarpeeksi vahvat. Pepillä on kyllä muutenkin vielä takapää hieman eri vauhdissa kuin etupää ja kehonhallinta vaatii vielä treeniä ja kehittymistä. Mutta kasvun myötä varmasti alkaa kehokin hahmottua paremmin.
Pepistä kyllä huomaa, että se on vesikoira. Peppi menee itse veteen ja lähtee uimaan ihan omasta päätöksestään, usein oikein loikkaamalla. On kyllä ihanaa, kun koira pitää vedestä, helpottaa kummasti myös koiran pesemistä. Samaa kun ei voi sanoa noista cavaliereistani, joille vesi tuntuu olevan jotakin syövyttävää ainetta, mihin ei voi koskea.
Toivottavasti tässä tulee mahdollisuuksia lisääkin päästä taas käyttämään Peppiä uimassa, jospa kesällä sitten olisi homma hyvin hallussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti