Me asumme maalla noin 20km Jyväskylästä omakotitalossa. Koirat pääsevät lenkkeilemään niin vapaana kuin myös kytkettyinä, mutta metsälenkeille pääsee joka päivä. Iinun kanssa aloitin agilityn harrastamisen Iinun ollessa noin vuoden ikäinen. Aluksi se oli pelkkää omaksi iloksi harrastelua, mutta sitten jossain vaiheessa iski into myös kokeilla kisaamista. Nousimmekin Iinun kanssa kakkosiin ennen kuin Iinulla alkoi ongelmat selän kanssa. Harmi oli suuri, kun tärkeästä harrastuksesta joutui luopumaan. Jo ennen tuota oli pentukuume nostellut päätään ja tuolloin viimeistään se todentui, että haluan uuden koiran laumaamme. Koiran, jonka kanssa mahdollisesti voisi harrastaa agilitya. Pohdiskelin eri rotuja ja pian meille sopiva rotu löytyikin espanjanvesikoirasta. Ja pitkän taustatyön ja etsimisen jälkeen löytyi meille Peppi! Pepin kanssa aloitamme maaliskuussa tutustumisen agilityyn Jyväskylän agility teamin pentukurssilla, jota odotan jo innolla.
Peppi
Pepin kanssa olemme käyneet yhden kurssin, pentujen esikoulun, jossa tarkoituksena oli koirien sosiaalistaminen. Peppi tykkäsi leikkiä muiden pentujen kanssa, mutta tykkäsi myös käydä jokaisen ihmisen luona rapsutettavana. Peppi on nopea oppimaan kyllä, joten odotan innolla agilityn makuun pääsemistä. Toivottavasti Peppikin kokee lajin omakseen!
Seena, Peppi ja Iinu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti