Meidän Peppi
lauantai 18. kesäkuuta 2016
Mitäs meille kuuluu?
tiistai 31. toukokuuta 2016
Osteopaatilla
Pari kuukautta sitten Peppi alkoi kummallisesti tärisemään ja vaikutti kipuilevalta. Käytin Peppiä eläinlääkärillä, joka epäili Pepillä olevan kasvukipuja ja Peppi sai kipulääkekuurin.
Kuurin aikana Peppi oli taas suht normaali. Kuurin jälkeen Peppi ei enää tärissyt, mutta köyristi selkäänsä liikkuessaan. Myös juostessa takapotku ei tullut kunnolla. Peppi myös on istunut hassusti ja usein toispuoleisesti. Käydessämme uimassa koirahieroja kokeili Pepin selkää ja epäili siellä olevan lukkoja.
JAT:lle oli tulossa 24.5 osteopaatti Turusta, jolle varasin sitten ajan. Peppi antoi hienosti hoitaa itseään ja näytti kipukohdat hyvin. Jumeja oli selässä ja lannerangassa. Osteopaatti kuitenkin sai jumit auki, mutta käski seurailla palaavatko oireet ettei kyseessä ole ylimääräiset nikamat tms. Osteopaatti kuitenkin sanoi, ettei usko sellaisia olevan, koska jumit aukesi niin helposti.
Pepin liike muuttui hoidon jälkeen huomattavasti ja nyt löytyy takapotkua eikä selkä köyristy. Peppi edelleen istuu hassusti, mutta on kyllä istunut niin pennusta asti ja olemme harjoitelleet oikeaa istumista. Nyt hoidosta on reilu viikko eikä oireita ainakaan vielä ole tullut, toivottavasti ei tulekaan!
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
Pentuagilitya
Syksyllä Peppi säikähti kovasti metsästyskoiraa, mikä rynni pihaamme metsästyskauden aikana. Peppi oli toisen koiramme Seenan kanssa pihalla kun koira rynnisti aitojen yli. Peppi pakeni ja meidän iloinen ja leppoisa cavalierimme Seena jäi metsästyskoiran kanssa nokatusten ja aloitti rähjäämisen. Selvästi katsoi, että pentua on nyt suojeltava, en ole koskaan sen nähnyt käyttäytyvän noin missään tilanteessa. No, tämän jälkeen Peppi oli hyvin arka isompia koiria kohtaan. Nyt kuitenkin pentuagilityssa ei ole juurikaan näyttänyt aralta, vaan ennemminkin olisi menossa kaikkien kanssa leikkimään. Kouluttaja sanoikin, että Pepille paras palkka on sosiaalinen palkka.
Hallissa Peppi palkkautuu myös leikkimällä, mikä on hyvä. Iinu ei koskaan innostunut kuin nameista, mutta Pepillä ei taas nameja kohtaan ole samanlaista intoa, vaikka toki palkkautuu niinkin. Putkea olemme harjoitelleet ja se onnistuukin Pepiltä jo hyvin. Olemme tehneet vasta suoraa putkea, mihin Peppi hienosti hakeutuukin jo. Takaa kiertoakin olemme harjoitelleet ja yhdistäneet sitä putkeen. Pepillä vire nousee kyllä korkealle, kun pääsee vapaana tekemään putkea.
Kontaktien harjoitteleminen on aloitettu myös. Jos jotain opin Iinun kanssa, niin kepit ja kontaktit on panostamisen arvoisia. Kun ne on varmat, on agility paljon helpompaa. Eniten virheitä kun vaan tulee kepeillä ja kontakteilla. Kontakteja on nyt harjoiteltu laatikoiden päällä. Niiden harjoittelu on tehty koiran itse oivaltamalla, jotta oppimista tapahtuisi parhaiten. Olen muutenkin ajatellut harjoitella estefokusta. On paljon helpompaa, kun koira itse hakee esteet eikä jokaiselle esteelle tarvitse taluttaa. Iinu ei agilityssa irronnut oikeastaan ollenkaan ja Iinun kanssa sai juosta jokaiselle esteelle, mikä taas hidasti suorituksia (koska en osaa juosta tarpeeksi kovaa). Nyt olen itsekin käynyt juoksemassa, jotta kunto parantuisi ja saisin lisää vauhtia.
Pentukurssilla on tehty myös erilaisia kehon hallinta ja tasapaino harjoituksia. Mitä parempi kehonhallinta koiralla on ja paremmat syvät lihakset, sitä paremmin myös esteet onnistuvat. Hyppytekniikkaa on luvassa seuraavissa treeneissä.
Peppi alkoi tässä aristamaan takapäätään ja käytin sitä eläinlääkärissäkin, joka totesi Pepillä olevan kasvukipuja, kun aristaa pitkiä luita, ei niinkään lihaksia. Peppi sai kipulääkekuurin, mikä nyt on kyllä jo loppunut ja Peppikin on jo parempi. Selkää Peppi kyllä ajoittain köyristää, joten täytyy varmaan hierottavana Peppiä käyttää tai osteopaatilla. Katsotaan. Saa nähdä mitä Iinu ja Peppi tuumaavat, kun ovat olleet nyt ilman Seenaa pari kuukautta, kun Seena on ollut pentuja hoitamassa kasvattajalla. Keskiviikkona Seena palaa kotiin, toivottavasti pääsee mukavasti takaisin laumaan.
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Karvat läks!
Eilen sunnuntaina trimmasimme Pepin taas. Ensimmäisen trimmauksen teki ihan ammattilainen, mutta nyt kokeilimme trimmausta itse. Tai siis äitini trimmasi. Hän on aiemmin ajellut cavalierien turkkeja, mutta perroa ei koskaan, joten vähän jännitti miten sujuu, varsinkin pään trimmaus.
Peppi oli kyllä todella nätisti eikä rimpuillut juuri ollenkaan! Ajoimme turkin ihan alas. Se on ihan kiva kun asuu täällä sorateiden keskellä, ettei tarvitse pitkää turkkia pestä joka ulkoilun jälkeen. Ja minua itseäni on ärsyttänyt harjoitella esim katsekontaktia Pepin kanssa, kun silmiä ei ole nähnyt kunnolla. Nyt onkin paljon parempi! Peppikin tuntui olevan vähän ihmeissään, kun näkee niin hyvin.
perjantai 18. maaliskuuta 2016
Maalaiskoira kaupungilla
Keskiviikkona käytiin Pepin ja toisen pentukoiran kanssa kaupungilla. Me kun asumme maalla niin pelkkä kaupungin melu oli jo hyväksi harjoitukseksi Pepille (se meteli on muuten kamala, vaikkei sen isompi kaupunki ole kuin Jyväskylä). Autosta poistuessa Peppi hieman arkailikin, mutta rohkaistui nopeasti. Ensimmäiselle vastaan tulevalle koiralle piti haukkua, mutta sitten oltiinkin jo niin reipasta tyttöä että!
Olimme etukäteen selvittäneet Jyväskylän koiraystävällisiä kahviloita ja päätimme mennä käymään kahvila Muistossa Toivolan vanhalla pihalla. Hienosti sujui sekin. Peppi makoili pöydän alla ja oli aika rennosti, mutta ihmisten kävellessä ohi aina valpastui.
Kahvilan jälkeen käveltiin vielä kaupungilla ja kävimme Matkakeskuksessa. Siellä oli vähän ritilä pintoja ja siivouskonekin oli pyörimässä. Kaikki sujui kyllä Pepillä hienosti, olin odottanut haastavampaa reissua, mutta niin se Peppi yllätti. Reipas tyttö!
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Peppi uimassa
Tänään käytimme Peppiä uimassa toisenkin kerran. Tänään myös ensimmäisellä kierroksella Pepin täytyi muistella, että mitenkä ihmeessä sitä uitiinkaan. Mutta kyllähän se muistui mieleen nopeasti! Tällä kertaa Peppi meni yhden puolikkaan ja kaksi kokonaista kierrosta, eli jaksoi jo uida pidempään. Pepin häntä ui mukana, mikä kertoo kuulemma siitä, ettei syvät lihakset ole vielä tarpeeksi vahvat. Pepillä on kyllä muutenkin vielä takapää hieman eri vauhdissa kuin etupää ja kehonhallinta vaatii vielä treeniä ja kehittymistä. Mutta kasvun myötä varmasti alkaa kehokin hahmottua paremmin.
Pepistä kyllä huomaa, että se on vesikoira. Peppi menee itse veteen ja lähtee uimaan ihan omasta päätöksestään, usein oikein loikkaamalla. On kyllä ihanaa, kun koira pitää vedestä, helpottaa kummasti myös koiran pesemistä. Samaa kun ei voi sanoa noista cavaliereistani, joille vesi tuntuu olevan jotakin syövyttävää ainetta, mihin ei voi koskea.
Toivottavasti tässä tulee mahdollisuuksia lisääkin päästä taas käyttämään Peppiä uimassa, jospa kesällä sitten olisi homma hyvin hallussa.
torstai 11. helmikuuta 2016
Alku
Me asumme maalla noin 20km Jyväskylästä omakotitalossa. Koirat pääsevät lenkkeilemään niin vapaana kuin myös kytkettyinä, mutta metsälenkeille pääsee joka päivä. Iinun kanssa aloitin agilityn harrastamisen Iinun ollessa noin vuoden ikäinen. Aluksi se oli pelkkää omaksi iloksi harrastelua, mutta sitten jossain vaiheessa iski into myös kokeilla kisaamista. Nousimmekin Iinun kanssa kakkosiin ennen kuin Iinulla alkoi ongelmat selän kanssa. Harmi oli suuri, kun tärkeästä harrastuksesta joutui luopumaan. Jo ennen tuota oli pentukuume nostellut päätään ja tuolloin viimeistään se todentui, että haluan uuden koiran laumaamme. Koiran, jonka kanssa mahdollisesti voisi harrastaa agilitya. Pohdiskelin eri rotuja ja pian meille sopiva rotu löytyikin espanjanvesikoirasta. Ja pitkän taustatyön ja etsimisen jälkeen löytyi meille Peppi! Pepin kanssa aloitamme maaliskuussa tutustumisen agilityyn Jyväskylän agility teamin pentukurssilla, jota odotan jo innolla.
Pepin kanssa olemme käyneet yhden kurssin, pentujen esikoulun, jossa tarkoituksena oli koirien sosiaalistaminen. Peppi tykkäsi leikkiä muiden pentujen kanssa, mutta tykkäsi myös käydä jokaisen ihmisen luona rapsutettavana. Peppi on nopea oppimaan kyllä, joten odotan innolla agilityn makuun pääsemistä. Toivottavasti Peppikin kokee lajin omakseen!